Sähläämistä koko kesä

Muutin juuri uuteen asuntoon. Yhteen naisystäväni ja hänen kahden lapsen sekä yhden kissan kanssa. Tämä kesä on ollut totuttelua uuteen asumisjärjestelyyn ja uuteen asumispaikkaan. No, onneksi on kesä ja lapset eivät juuri sisällä viihdy. Asumispaikan valintaan vaikutti myös se, että koulu ja päiväkoti ovat lähellä ja taloyhtiössä on paljon lapsia. Taloyhtiön pihalla on lapsille leikkipaikka ja lisäksi pari siirrettävää sählymaalia.

Aamulla, kun olen jo lähtenyt töihin, avopuoliso aukaisee aamupalan jälkeen takaoven, josta lapset pääsevät ulos. Siellä he viihtyvät koko päivän, koska muita lapsia riittää. Tytöt touhuavat prinsessa- ja kotileikeissä. Poikia kiinnostaa enemmän pelaaminen. Onneksi. Muistan, kun olin itse lapsi ja oli kesä, niin en itsekään viihtynyt sisällä. Kuten kaikki muistavat, olivat lapsuuden kesät yhtä aurinkoista hellettä, jota värittivät jäätelö, uiminen ja ulkona kavereiden kanssa pelaaminen. Silloin ei ollut nettiä, eikä varsinkaan netticasinoita bonuksineen ja vedonlyöntikohteineen.

Nykyään lapset viettävät aikaansa mielestäni liikaa tietokoneiden parissa, mutta onneksi on kesä ja sähköiset vempeleet eivät kiinnosta. Avopuolison poika ja hänen ikätoverinsa pelaavat sählyä ja jalkapalloa kaiket päivät, ruokailuita ja muita pakollisia keskeytyksiä lukuun ottamatta. Töistä tultuani seuraan kaiholla tuota nuoruuden intoa, jonka muistan olleen todella hauskaa.

Itselläni on kaksi nuorempaa veljeä, joiden kanssa olen kesäni saanut viettää. Silloin saimme ensimmäiset sählymailamme ja hakkasimme salibandypalloa kotikatumme asfaltilla. Taitoa ei ollut, ei tekniikkaa, ei taktiikkaa, mutta hauskaa oli. Samaa intoa näen myös näiden lasten peleissä. Vaikka heidän äänensä kohoavat ja rankan työpäivän päätteeksi mieluummin makaisin hiljaisuudessa sohvalla, en voi kieltää sitä samaa salibandymestareiden fiilistä, kuin itselläni oli silloin joskus 90-luvulla.

Lapsi on terve, kun se pitää ääntä ja liikkuu. Näin, vanhaa totuutta hieman mukaillen. Onneksi taloyhtiössä on paljon lapsiperheitä, että pelit saadaan käyntiin vain saapumalla paikalle. Muut lapset näkevät ikkunasta ensimmäisen ja ovat salamana ulkona, sitten nopeasti joukkueisiin jako ja taas uusi kesäpäivän mittainen salibandykausi on käynnissä.

Tällainen tilan antaminen lapsille on taloyhtiön puolelta aivan loistavaa toimintaa. Liian monessa taloyhtiössä on tilat suunniteltu aikuisten viihtyvyyttä ajatellen ja laitettu parhaimmille pelipaikoille jotain kukkapuskia ja muuta, mitkä ovat vain tiellä kun pitäisi päästä pelaamaan. Ties vaikka joku näistä lapsista haluaisi jatkaa treenaamista myös syksyn tullen oikeassa joukkueessa tai jotkut päättäisivät perustaa oman seuran kavereidensa kesken. Sen ainakin tiedän, ettei yksikään hetki salibandypallon perässä mene hukkaan.